28.3.2017

Hillittömällä sitkeydellä saavuttaa elämässä toisinaan merkittäviä voittoja. Vihdoin kukistui tanakka ja armoton viikkovihollinen, arjen raadollistama maanantai, vaikka kovin piti tappelusta laatia tälläkin kertaa, enkä välttynyt hammasta puremasta enkä otsaryppyjeni sallinut silota.Selkä katkesi pyhänä punttisalilla pyllistäessä, eikä ollut täysin kasvanut kiinni vielä aamun tunteina. No mitä tuosta, pieni viiltely pitää virkeänä.

Aivan töihin asti en ehtinyt, ennen kuin armas ajoneuvo päätti ettei lukkiutumattomilla jarruilla tee näillä keleillä mitään. Syttyy muuten kojelautaan yllättävän monta varoitusvaloa esittämään noin yksinkertaista asiaa. No mitä tuosta, nyt jarrut lukkiutuvat eli auto pysähtyy.

Liesituulettimesta valutti vettä. Lumet kaiketi leikkivät kevättä tai jotain kartanon katolla. Onneksi on selkä poikki niin ei tarvitse kiivetä katolle. Ajoneuvo tulisi korjata, sanoi katsastusmies noin kuukausi sitten, kyllä se käy päinsä minä totesin; tuttu juttu, tukivarren hela, parin tunnin punnerrus pihamaalla. Onneksi on selkä poikki niin ei tarvitse punnertaa. Eikä ole niitä lukkiutumattomia jarrujakaan, vaan jouluvalot on kojelaudassa.

Tervetuloa, tiistai.

28.3.2015

Tänään kuulin, kun eräs Nurmeksen poika oikeasti – aikuisten oikeasti – soitti kitaraa. Ei tahtonut aivon virkistystaajuus riittää edes etäältä seuraamiseen. Olli Soikkeli on siis tämä virtuoosi nimeltään ja eipä ollut muukaan esiintyjäjoukko kehnoa, bostonialinen viulisti aivan veteli kuin olisi joskus ennenkin soittanut. Kyllä mie tykkäsin. Äänet on tehty, eikun kuunnellaan kaikilla korvilla

28.3.2011

@aamukahvi. On se ylen hienoa kun on tämä kesäaika. Armas tomumajani eli itserakas kehoni haluaisi edelleen talviunta, mutta minkäs voit