Vieraskynä

Kauan, kauan sitten…. Tai kuitenkin syksyllä 2016; ilomantsilaisen paikallislehden, Pogostan Sanomien, päätoimittaja soitteli minulle ja kysyi olisinko halukas kirjoittamaan blogia hänen lehteensä. Yllättävää kyllä, vastasin enempiä pohdiskelematta myöntävästi.

Asia oli hieman keskeneräinen, blogialusta ei vielä ollut käytössä. Päätoimittaja siis hieman ennakoi tulevaa. Sovittiin että kynäilisin silloin tällöin, sopivan aiheen paukahtaessa mieleen, itseni näköisiä tekeleitä. Aseteltaisiin sitten julkisuuteen kun alusta olisi olemassa.

Etenin itselleni tyypillisesti hyvin hitaasti. Lähetin ensimmäisen tekstin, blogikirjoittamista käsittelevän “Vieraskynän”, päätoimittajalle keväällä 2017. Saatteessa pohdiskelin kainosti, haitanneeko blogiyhteistyön aloittamista ryhtymiseni kunnallisvaaliehdokkaaksi? Pohdiskelin turhaan, vastausta sain odotella pitkään ja hartaasti.

Yhteistyö käynnistyi yskähdellen ja nykien. Se olin yksipuolisesti minä joka yskin ja nyin; kirjoittelin toisen blogijutun, odottelin, kyselin perään. Ei ollut tekniikka vieläkään kasassa. Tuli taas syksy, syksyn ja talven mentyä kevät ja niin edelleen.

Kun Radio Pogosta pyysi tarinantynkää heillä julkaistavaksi, tartuin taas välittömästi tarjoukseen. Huomasin myös, että Pogostan Sanomat oli kuin olikin saanut blogialustan toimimaan, vuoden 2018 syksyllä eräs kesätoimittaja julkaisi muutaman blogin. Kirjoitin siis joitakin uusia tarinoita, jotka luin ääniblogeiksi Radio Pogostalle, sekä lähetin toiveikkaana Pogostan Sanomille.

Edettiin kuitenkin vielä pari vuotta, kunnes syksyllä 2020 kohtasin päätoimittajan elävässä elämässä. Kertonee jotain introvertista luonteestani, etten näiden muutaman blogiyhteistyön vuoden aikana vieraillut kertaakaan lehittalossa kyselemässä, kuinka yhteistyömme edistyy. Elävä kohtaaminen edisti asiaa siinä määrin, että päätoimittaja huomasi jättäneensä sähköpostini vastaamatta, sekä minä sain tietooni tekstien liian pitkän olemuksen.

Ohentelin ja lyhtentelin juttujani, lähetin päätoimittajalle ja varmuuden vuoksi toimitukselle, ja odottelin taas. Jouluksi lähetin tietysti joulutarinan, ja taas kerran kyselin milloin mahdollista julkistamista voisi odotella. Nyt iskivät tekniset ongelmat; tekstit oli syötetty alustalle, kukaan vaan ei ollut huomannut etteivät ne näy verkkolehden sivuilla.

Lopulta, juhlallisesti, 2017 keväällä syntynsä saanut “esikoisblogi” Vieraskynä, julkaistiin yhdessä toisen tarinan, Pogostan perjantain kanssa. Elettiin vasta joulunaikaa 2020. Joulutarina ei koskaan verkkoon edennyt. Mielenpahoitus ei enää ratkaisevasti eronnut aikaisemmista, nautin siis hervottomasta ilosta toimia paikallislehden blogistina!

Tammikuussa 2021 kirjoitin jälleen uuden blogin, toiveikkain mielin, hyvin sesonkiluonteisen toki, nimeltään Talvi on taas! Lopulta, kun helmikuu oli karannut alta eikä teksti päätynyt julki, saapastelin ensimmäisen kerran liki viiteen vuoteen kysymään asiantilaa, paikan päälle lehden toimitukseen. Teknisten ongelmien esittelyn jälkeen kirjoitus lopulta päätyi blogiksi Pogostan Sanomien verkkosivuille.

Kaikki asiat elämässä eivät ole helppoja. Kuten esimerkiksi, ettei Pogostan Sanomien blogialusta taivu esittelemään blogin kirjoittajaa, siis minua, vaan kyseisellä paikalla lukee “Toimitus”.

Toivon että pääsen pikapuoliin päivittämään tämän artikkelin myönteisempään muotoon. Ehkäpä jopa ennen kuin blogiyhteistyömme täyttää rehvakkaat viisi vuotta, ja voi siis luopua potkupuvun käytöstä.