Naamapäiväkirja

Olen kirjoittanut päiväkirjaa viimeksi pikkupoikana. Siitä ei koskaan tullut pysyvää tai edes pitkäkestoista harrastusta, ja niinpä elämäni henkilökohtaiset ulottuvuudet tarkkojen yksityiskohtien osalta ovat enimmäkseen kadonneet, ihmismuistin epämääräisiin, hämäriin huoneisiin. Ne vaeltavat ja vaihtavat vaatteitaan, kunnes unohtuvat kokonaan. Onneksi joskus, silloin tällöin, jossain yhteydessä tulee vastaan yksittäinen, dokumentoitu elämänhistorian vaihe tai muistomerkki tai matkamuisto – ostokuitti, valokuva, varaston pimentoihin unohdettu käyttöesine.

Ja sitten on Naamapäiväkirja.

Aloitin facebookin käytön verrattain myöhään, loppuvuodesta 2007. Kesti aikansa ennen kuin naamakirjan ulottuvuudet alkoivat ottaa minua valtaansa, vaikka olinkin käyttänyt hyvin samantapaista sosiaalisen median järjestelmää – Kansalaisverkkoa – jo viime vuosituhannen lopulla, ja työskennellytkin tuon paikallisverkkomedian parissa useita vuosia. Jossain vaiheessa facebook-päivityksistä tuli lähes päivittäisiä, ne muodostuivat läheiseksi ulosannin kanavaksi, johon talletin kaikentyyppistä mielessäni liikkuvaa – ajatuksia, kokemuksia, näkemyksiä, jopa runoja tai satuja ja tarinoita.

Elämässäni on siis ollut aikajaksoja, joita olen eräällä tavalla dokumentoinut sosiaalisen median arkistoihin. Ja olen niitä myöhemmin hämmästyneenä lueskellut, facebookin päivittäisten arkistonostojen kautta. Naamakirjasta on tullut Naamapäiväkirja. Facebook-tekeleeni ovat pääsääntöisesti nähtävissä vain kavereille, siksi arkiston helmien avaaminen vaatii pientä manuaalista askartelua. Toki myös itsesensuuri on paikallaan, lähes joka päivä.

Tälle sivulle jaan – enimmäkseen – Naamapäiväkirjan helmiä.

Profiili

En ole juurikaan kikkaillut profiilikuvilla. Näitä kolmea olen vuosien saatossa käyttänyt. Vanhentuneita kaikki, vasemmanpuoleinen silti käytössä

Vaikka olenkin juuri kertonut tykkääväni facebookin päiväkirjamaisesta arkisto-ominaisuudesta, tunnustan heti perään olevani laiska profiilin päivittäjä. En vaihda profiilikuvia, en käytä teemakehyksiä. Tietoni eivät ole ajan tasalla – esimerkiksi facebook-tietojen perusteella siviilisäätyni on “eronnut”, vaikka tästä tapahtumasta on jo lähes vuosikymmen vierinyt ja naimisissakin olen ehtinyt olla kotvan aikaa, uudelleen.

Tykkäänkin nimenomaan Naamapäiväkirjani luonteesta, joka kuvaa minua paremmin kuin eksaktit tiedot elämäntilanteestani. Ovatko kaikki facebook-kaverit kavereitani? Ei toki, joukossa on satunnaisia tuttavuuksia ja jopa täysin tuntemattomiakin ihmisiä. Kaveruus kuitenkin rajoittaa pääsyä Naamapäiväkirjan lehdille, eli seinälleni. Seinäpäiväkirja? Päinseinääpäiväkirja? Niinpä kai.

Muut rutinat

Vuosien saatossa olen opetellut käyttämään facebookkia myös muuhun kuin oman kallonsisäisen maailmani esittelyyn. Pitkäaikaisen sivutyöni – lipunmyyjä elokuvateatteri Kino Mantsissa – tiimoilta olen vuosien ajan ylläpitänyt facebook-ryhmää, jossa omalla tavallani tiedotan Kinon ohjelmistosta. Tätä elämäntehtävää sivuan myös osiossa Eläviä kuvia.

Ylläpidän Ilomantsin Mieslaulajien ja Ilomantsin JHL-yhdistyksen facebook-sivua. Näistä enemmän, luontevasti, osioissa Musiikki ja Politiikka. Toisinaan käytän julkeasti ylläpitäjän oikeuksia myös esimerkiksi Lauluyhtye Lempon sivulla. Näin ollen kaikenlaista muuta rutinaa kertyy Naamakirjan pohjattomaan arkistoon, pikku hiljaa.