25.4.2015

Kartano tekeytyi kalseaksi, vilu alkoi keräytyä minunkin ympärilleni ikään kuin jäinen aura, varmaan sähkönsininen väriltään… Iskin valkeat kivipesiin, leijailin kohmettavassa karmassani ja tunnustelin, läpäiseekö lämpösäteily telekineettistä kylmää. Kyllä se läpäisee. On ehkä kuitenkin kehitettävä hikihuoneeseen kiirastulen kaltainen vimma, että voi mennä sinne pelkkine nahkoineen ja pestä kylmät hiet pois. Lienee lopulta niin, että joku kaltaiseni esi-isä aikoinaan keksi lauantain juuri tätä tarkoitusta varten. Hikoilua hulluuteen asti. Vaihtolämpöisen elämä ei ole helppoa, siksi sammakot kurnuttaa eikä laula kuten leppälinnut. No mie sulan, mutta tuskin sytyn enkä varmasti pala