20.4.2019

Lankalauantain aamu vierähtelee viipyilevin askelin kartanon hämyisissä saleissa. Tukevat seinärakenteet sulkevat rahvaanomaisen maailman äänet ulos, ja maltillisesti sävytetyt kaihtimet varjostavat sopivasti, suojellen kartanon korvaamattoman arvokasta tyylikalustoa – sekä erityisen mittaamattoman arvokasta kartanonherran aatelista hipiää – auringon patinoivalta vaikutukselta.Kartanonherra itse kuljeksii näennäisen toimettomana kartanon huoneita katsastaen, ylhäisen vartensa laadukkaaseen aamutakkiin verhonneena. Poikkeuksellisesti, edes otsaryppy ei paljasta patruunan sisuksissa toimitettavaa ajatustyötä.

Niin, herramme on mielenkiintoisen probleeman äärellä, ikään kuin umpikujosen päässä, juurikin ajatustyöhön liittyvien paradoksien vuoksi. Olihan hänellä näes heti herättyään tavanomainen, kuitenkin yleensä ohimenevä tunne, ikään kuin ajatus ei kulkisi. Niinhän tavataan sanoa. Aamukahvin nauttimisen jälkeen miete yleensä lähtee liikkeelle, mutta nyt olikin tuntunut lähinnä siltä, kuin ajatus edelleenkään ei kulkisi, ja silti olisi harhaillut johonkin patruunalle tuntemattomaan paikkaan.

Nyt, jo hyvän kotvasen yritettyään yhyttää ajatusta siinä onnistumatta, patruuna alkaa vaivihkaa perehtyä paradoksaalisen tilanteensa yksityiskohtiin, eräänlaisiin elämän savolaismallinnuksiin. Hän pysähtyy miettimään, olisiko oivallisempaa jäädä paikoilleen kyökin kahvipöydän ääreen, odottelemaan sitä todennäköisesti jossain vaiheessa koittavaa hetkeä, kun ajatus jälleen harhailemaan ryhdyttyään kohtaisi jalomuotoisen kallon hiljaiset huoneet, vai pitäisikö mieluummin hiljakseen vaeltaa kartanon tiloissa, eriaisia mietteellisiä lokaatioita tutkaillen, kunnes jossain kohdin varmasti yhyttäisi tuon ajatuksen, joka kulkemattomuuttaan on johonkin nurkkaukseen tai vähäpätöiseltäkin tuntuvaan kohteeseen asettunut?

Patruuna päättää vaeltaa, koskapa tunne on edelleen kuin ajatus makaisi paikallaan, ei siis olisi kulun päällä, ja odottamalla sen yhyttäminen saattaisi muodostua pitkälliseksi.Onneksi on pitkät pyhät, ja aatelisella aikaa. Ei niin että pyhäpäivä erityisesti herrasväen arjesta eroaisi.

20.4.2015

Pelkäättekö ihmiset, että traumatisoivat historian tapahtumat toistuvat? No ei, en tällä kertaa tarkoita talvisotaa, vaan myöhempiä aikoja. Olen tässä muistellut kansakuntamme kannalta erästä surullisinta ajanjaksoa, 80-90-lukujen vaihdetta ja 90-luvun alkua…puistattavia yhtymäkohtia löytyy.

Hui no 1: 80-luvun lopulla rahamarkkinatalous vyörähti Suomeen syrjäyttäen ns puitetalousjärjestelmän. Pienelle ihmiselle se näyttäytyi siten, että äkisti kaikenmoiset fariseukset ja koronkiskurit tuputtivat rahaa, velaksi tietysti, mutta ilman takuita, vakuuksia tai neuvotteluita. Kyläjuopoille myönnettiin kymmenien tuhansien markkojen luottokortteja ihan reten pankeista. Miltä näyttää juuri nyt? Onko ikinä ollut näin paljon “helppoa” löysää rahaa tarjolla, kymmeniä ja taas kymmeniä pikavippien, luottokorttien ja kulutusluottojen tarjoajia? Onko ikinä myönnetty yhtä kohtuuttomia asuntolainoja, yhtä kohtuuttomiin asuntokauppoihin? Ei, ei edes ennen 90-luvun lamaa ja lainakuplan puhkeamista

Hui no 2: Suuri lama kolahti äkkivelkaantuneeseen kansaan ja kansantalouteen kuin likainen pommi. Miksi? Koska hyvinvointiamme ja talouttamme ylläpitänyt idänkauppa katkesi Neuvostojärjestelmän romahtamiseen. Tuon romahduksen jälkeen idänkauppa kerkesi kasvaa erittäin merkittävään rooliin uudelleen, kunnes jälleen suuren luokan kansainvälinen kriisi ajoi idänlaivat ahtojäihin. Sulamista ei ole näkyvissä. Pommi tikittää…

Hui no 3: Suomen asioita 90-luvun kriisivuosina käsitteli kuin pikkupoikien monopolipeliä kaksikko Aho-Viinanen. Pankit pelastettiin ja rahamarkkintaloudelle avattiin kaikki viimeisetkin ovet ja ikkunat. Oikeistolaisempaan politiikkaan ei ole sen jälkeenkään tainnut kyetä edes Kataisen hallitukset. Otettiin käyttöön leikkurit ja höylät, joilla leikattiin ja höylättiin kaikkea paitsi vauraiden ja vaurastuvien, eli ns yläluokan ja parhaimmiston tuloja. Olisiko odotettavissa, että tulevan hallituksen pääarkkitehdit löytävät jotain muuta tietä “Suomen nostoon”? Näillä näkymin tulemme kokemaan kauden, jossa pääministeri on Sipilä ja valtionvarainministeri Vapaavuori/Vartiainen. Kovat tulevat olemaan ajat…

Hui no 4: Ennen 90-lukua kansantaloutemme kriisihetkiä tasoitti suhteellisen vakaa ja säädelty idänkauppa. Meillä itsellämme oli merkittävä rooli tuon kaupan sääntöjen laatimisessa ja ennen kaikkea niitä sääntöjä sovittiin myös demokraattisten päätäntäelinten toimesta. Kun tämä työkalu vietiin päättäjiltä pois, he panikoivat ja runttasivat Suomi-laivan ruorin kaikki yli oikealle. Sen jälkeen kansallista omaisuutta ja määräämisoikeutta on myyty, vuokrattu ja pantattu satojen miljardien eurojen edestä, eikä käteen ole jäänyt kuin reilu sata miljardia euroa velkaa. Mitä tapahtuu nyt, kun “sattumalta” EU:n kauppasuunta itään on katkaistu? Puheista päätellen tuleva hallitus myy, vuokraa, panttaa ja luovuttaa vastikkeetta kaiken lopunkin kansallisen omaisuuden, sekä erittäin todennäköisesti ajaa läpi vapaakauppasopimuksen länteen. Seuraavilla eduskuntavaaleilla on jälleen huomattavasti pienempi – edes teoreettinen – merkitys maamme asioiden järjestelemisessä.

No jätetään se Hui no 5 pois. Isompaa foliohattua ei niska kestä.

20.4.2015

Kapteeni Zorola telakoituu tähtienväliseen somettimeensa, ja purkaa toiseen niskanikamaan istutetun kovalevy-implantin lokitiedot koneyhteyteen. Mielenkiintoinen viikonvaihde. Paitsi tavanomaisia sankaritekoja Tuupovaaran hangaarissa, jossa häivelentäjä-ässämme kävi aukaisemassa avaruus-aikajatkumon madonreiän myös lauantaina, taistellen menestyksekkäästi kömpelöllä, mutta tulivoimaisella Darth Schleunigger-tykkialuksella; viikonlopun aikana lisättiin multitalentin bioasemiehen sotilasuraan kokonaan uusi vaihe, kun hän ensimmäistä kertaa ohjasti yksinlentona kolossaalista Kinoristeilijää. Erityisen mieleenpianuvaa oli käyttää risteilijän pääasetta, kosmista fotonitykkiä, jota käytetään alienien psyykkeen murtamiseen jatkuvalla 24 Hz sulkutulella. Avaruuteen mahtuu raatoa, kiteyttää kapteeni Zorola ajatuksensa, ja kytkee implanttinsa latureihin. Hyvää yötä, universumin sankarit

20.4.2014

Joku pyhä päivä. Leppoisa oli ainakin keli. Innostuin lenkillä käymään, oli jo hieman viileää. Pitää nyt sitten pyhittää ruoto vielä, tuolla kartanon hartaushuoneessa, missä istutaan hiljaa ja hikoillaan pahat pois.