11.4.2016

Olipa mukava viikonloppu, sen takia tuntuikin lyhyeltä. Kosolti kertyi asioita jotka säilynevät – alati heikentyvästä muististani huolimatta – jossain mielen alttarihuoneessa, purppuraiselle silkkityynylle asetettuina, sielun lemepiden osien lämmikkeinä. Kolahteli kalloluiseen postiini myös eräitä ruumiillisempia osumia, jotka tiettävästi unohtuvat ajastaan, mutta vielä tämän maanantain kunniaksi muistuttelevat itsestään jokaisella kehonliikkeellä.Armotta kuritin ihmistäni, määräsin laihat luut liikenteeseen. Potkupallo, tuo kuningaslajien äärimmäinen pääri, vastasi kuten sille huusin ja huhuilin. Vaikka perjantaina vielä niin uumoilin, polvet eivät pirstaloituneet, nilkkaluut eivät karanneet nahkoistaan, selkää ei särjetty eikä aivokammio kulmikkaaksi lommoutunut. Silti, kun terveemmässä reidessä liha muuttui puuksi, varmuuden vuoksi useampaan kertaan, ovat nyt kävely ja muut äärimmäiset urheilusuoritukset, kuten kyljellään makuu, vaikeita suorittaa. Kestää istua, muttei kykenisi nousta. Aivo, tuo omissa korkeuksissaan happivajetta poteva häirikkö, sivuuttaa nämä lihalliset hidasteet tuskin edes hymähdykseen vaivautuen. Siellä aivokammioissa pyörähtelevät ruusunpunaiset muistot lempeästä jäkihoidosta, joka ihmistäni hiveli kohti käyttökelpoista kunnokkuutta. Niinpä laskeutunee tuokin potkupalloilu kaikessa hulluudessaan kultaisten muistojen joukkoon, niin että sen epäjumalankuvaa voin pehmein liinoin kiillottaa tulevina päivinä ja vuosina. Ja todeta, kuten täyttymyksellisessä tilassa tulee tehdä; ah, mie niin piän!

11.4.2015

Hieno päivä, kelit kuin kesällä ja hetken luuli miesikin kevään koittaneen. Kirmasi kuin hullu peura kaupunkilaisten muovinurmikolla potkupallon perässä ja yritti kaikilla kehonosilla hankkia kosketuksia himoittavaan pelivälineeseen. Osui joskus, joskus ei. Varpaista lähtevät kynnet, ei siis henkilömme kynnelle kykene… Tuo sangen pitkittynyt itseruoskinnan kohtaus on sentään saatettu päätökseen, ja nyt sankari pääsee saunaan, seuranaan kesäisen punainen Pirkka. Ah tätä eloa, vieläpä auringon säkenöidessä! Onneksi eivät sentään lintuset laula