10.4.2021

Huhtikuinen lauantaipäivä haeskelee ylhäissyntyistä muotoaan, verkkaisesti ja rasituksen tunteita kaihtaen, kuten Pihlajatien kartanolla on pitkäaikaisesti omaksutun tapakirjan mukaan pyritty toimimaan, tinkimättömästi. Kartanonherra itse on ylvästä profiiliaan kunnioittavasti kantaen liikustellut kartanon saleissa, pyjamaan ja aamutakkiin sonnustautuneena, antaen myhäileviä kannustuksia muun asujaimiston ja palvelusväen ahkeroinnille.Velvollisuudet, nuo aateliston elämäntapaan lähtemättömästi sidotut vaateet, eräänlaiset henkiset raipaniskut, ajavat kuitenkin arnoitetun patruunamme jo kohta brunssin nauttimisen tauottua, iltapäiväkonjakki vasemmassa kädessä kruunukynttilöiden himmeää lepatusta niin iloisesti peilaten, pikaiselle retkelle tupakkihuoneen varjoisiin kammioihin.

Patruuna rypistää jalomuotoista otsaansa, siemaisee konjakkia ja ryhtyy tärkeisiin tietoliikenteellisiin toimenpiteisiin, naputellakseen niitä syvämietteliäitä viisauksia, joita kaikkinainen rahvas elämisensä ohjeeksi tarvitsee – joskaan ei älyä pyytää.Pyöritellessään tietojenkäsittelylaitettaan, eräänlaista älyn järkäleitä hiovaa tahkoa, oivallisille työskentelykierroksille, kartanonherra huomaa yllättäen melkoista tahmeutta ja kitinää tuon laitoksen rallatuksessa. Ikään kuin olisi siinä jotakin vikaa. Kiukun punan kohotessa poskilleen patruuna tavoittelee ratsupiiskaa tupakkihuoneen kirjoituspöydän sivustalta, hankkiutuakseen kutsumaan kartanon tietokonevastaavan kamariherran ellei hevosrengin saamaan ansaittua palautetta, kunnes melkeinpä järkyttyneenä huomaa itse kantavansa tuota mainittua titteliä.

Nyt täytyy kartanonherran hetkisen verran raapia takaraivoaan, yrittäessään salamannopeasti miettiä millaisia toimenpiteitä tietokonevastaavan velvollisuuksiin on viime aikoina mahtanut kuulua. Tuskin ennättää hän kolmatta konjakkia aloittaa, kun veitsenterävät aivonsa jo laativat selkeän selonteon aiheesta.Kartanon tietojenkäsittelylaitteistoa ei ole uutuuttaan huollettu, lakaistu tahi varmuudeksi kopioitu sen sisältöä, vielä ensimmäistäkään kertaa. Näin ollen turhalta rutinoitumiselta on vältytty erityisen mainiosti. Seuraavaksi patruunamme yhä terävöityvät aivot tuottavat päätelmän, jonka mukaan kyseinen, ensihuoltoaan odottava laite on todellakin tuore hankinta, toiminut kartanon tupakkihuoneella vain osapuilleen viisi vuotta. Ellei hieman kauemmin, ei kuitenkaan lyhyempää tovia.

Kartanonherra päättää itseensä tyytyväisenä, varmuuden vuoksi, taltioida laitteistonsa syvyyksiin rakennetun tiedostojärjestelmän, vast’ikään hankkimalleen tikkumalliselle tallennuslaitteelle. Hetken arkistojaan selailtuaan hän päättää tallettaa vain tärkeimmät, siis osastoon “Asiakirjat” sijoitetut tiedostot, jättäen kuvat, äänet, videot ynnä muut huvitukset toiseen kertaan. Patruunamme valmistautuu siemaisemaan kolmannen konjakkiannoksen sisuksiinsa, aloittaessaan napakalla hiiren painalluksella huolella valmistellun tiedonsiirto-operaation. Tietotekninen tahko alkaakin rallattaa perin rattoisasti. Operaatio vain tuntuu edistyvän hitaan laisesti, konjakki hupenee eikä valmistumisen merkkiääni kilahda, vaikka patruunamme varmuuden vuoksi puhdistaa korvakäytävänsä vaikusta.

Herramme päättää tutkia tilannetta tarkemmin. Hetken selviteltyään hän voi tyydytyksekseen todeta, ettei tietojenkäsittelylaitteisto ole epäkunnossa, se työskentelee täysin käskyjä noudattaen. Jostain syystä “Asiakirjat” -kansio vain tuntuu sisältävän yli 6600 erillistä tiedostoa, siis enimmäkseen mainittuja asiakirjoja.Hämmästyttävää, pohtii kartanonherra tuoliaan keinutellen. Tässä tupakkihuoneen kirjoituspöydän ääressä on nähtävästi tultu pystyttäneeksi eräänlainen, eräistä syvämietteliäistä ja kenties joistakin arkisemmistakin, ikään kuin tiiliskiven kaltaisista tiedostoista koostuva virtuaalinen rakennelma, ehkäpä peräti hengentuotteiden katedraali, jota ahkerana uurastava koneisto nyt kivi kiveltä purkaa ja kokoaa uudelleen, tikkutallentimen sisuksiin.

Hienoista ylpeyttä tuntien herramme päättää jättää tekniikan työskentelemään omia aikojaan, parhaan taitonsa mukaisesti, todettuaan ettei ratsupiiskan heiluttelu tässä tapauksessa juurikaan nopeuta toimenpiteiden sujumista, ja siirtyy salonkiin muiden askareiden pariin. Kuunnellakseen esimerkiksi radiota. Onhan nyt varmuustoimenpide alkuun saatettu, ja kartanon henkinen perintö hyvää vauhtia tikkutallentimelle siirtymässä. Koko katedraali, torneineen, sakasteineen, salaisine käytävineen. Erinomaisen onnistunut lauantai!

10.4.2013

Kahvitauko. Lähes koko vuoro hakeutuu kahvihuoneeseen yhtä aikaa – limittäisiä taukoja ei harrasteta, koska tauko on sosiaalinen tapahtuma. Niinpä he istuvat neljästään höyryävien kahvimukien ääressä, ja sosiaalisuus kukoistaa. Some nimittäin. Lämminhenkistä hiljaisuutta ei riko turha pulina. Miehet näppäilevät yhteyslaitteitaan hartaan äänettömyyden vallitessa. Sanaakaan ei vaihdeta