Runoratsu

17.2.2016 Facebook Ihmistäni runostuttaa joskus. Hankalaa, toisinaan, hauskaa erinäisiä kertoja, iloista, lempeää, lapsellisen satumaista, ja kuitenkin niin usein valoa vailla. Kerran kesällä ihmiseni ilostui vaeltamaanOsui kultareunaisille kukkuloilleIlosta rohkaistui, rohkeudesta iloitsiIhmiseni lapseni pieneksi ja kevyeksisurutta nousi siivekkään ratsun selkäänKarautti taivaankaarelle Kun lapsenee, voi […]

Lue lisää