Harmaan viiltoja

Viime vuosina, vanhentuessani vihdoin, elämän terävyys on yhä useammin muotoutunut runoksi, jossain syvällä, ehkä pimeässä. Kovin toivoisin tämän tarkoittavan kiteytymistä, ajatusten ja tuntemusten keskiön, ytimen löytymistä. Ehkä. Olipa niin tai näin, runopojalla itsellään nämä teokset menevät kovasti tunteisiin. Kaikki runollinen voima kumpuaa […]

Tagged ,
Lue lisää

Ruusu

Ennen muinoinollessani lapsiolin sileä ja hunajantuoksuinenElämän ihmeet laskeutuivat ihollenikuin perhosetkevyesti Halusin paisua ja kohotakohti taivaan lakeaainakin siinä määrinettä saisin omin käsin poimittuaomenan puusta Myöhemmin ihoni oppi huomaamaankuinka paljon voimaailo ja onnellisuus vaatiikun iho on aikuisen paksukun elämä parkitsee sen paikalleen Katsoin mummoahavaitsinrypyt […]

Lue lisää