Ennen muinoin
ollessani lapsi
olin sileä ja hunajantuoksuinen
Elämän ihmeet laskeutuivat iholleni
kuin perhoset
kevyesti

Halusin paisua ja kohota
kohti taivaan lakea
ainakin siinä määrin
että saisin omin käsin poimittua
omenan puusta

Myöhemmin ihoni oppi huomaamaan
kuinka paljon voimaa
ilo ja onnellisuus vaatii
kun iho on aikuisen paksu
kun elämä parkitsee sen paikalleen

Katsoin mummoa
havaitsin
rypyt helpottavat hymyilemistä

Halusin heti satavuotiaaksi

Onneksi
aloin kasvaa vanhuutta
pian sen jälkeen kun
yletin omenaan
enkä ole lopettanut

Puolivälissä
kohti helppoa hymyilemistä
pitää edelleen taivuttaa kasvojaan
onnelliseksi
silkalla lihastyöllä

Kyllä se on pettymys
hunajantuoksu on haihtunut
aamukahvin kangistama nahka
ei perhosia houkuttele

Kuitenkin on tärkeää huomata
puolivälin jälkeen
jokainen askel on kotiinpäin
jokainen aamu taipuu enemmän
ja jos vain jaksaa vanheta
kuin lapsi
jokainen hymy muistuttaa enemmän
ja enemmän
päiväperhosen lentoa

Elämän kesä
on vasta kypsynyt

Miten kaunista on
aueta ryppyinä
kuin ruusu
ja antaa perhosten lentää