Kategoria: Runostuttaa
Aikuisen nahka
En ole yötyöläinen Öisinlapsi pakenee paljasjalkaisille laitumilleunohtaa ja ihmetteleetuntee maailman pehmeydenloivat tuulet, lämpimän valon Lapsi nauraa ääneenja elämä solisee kuin puromerta muistamatta Aamuisin pukeudun aikuisen nahkaanse pitää sateen ja tuulen, kestää pakkastajonkin verran todellisuuttaAikuisen nahkassa lapsi nukkuu ja kehtotuo maailmaa raatava kehto, […]
Harmaa vaate
Kun kaikki aikasion juuri kohonnut uuteen kevääseen Maailma on uusi ja vihreätaivas kaunissielusi puhdas ja tyyni Kun aurinko vihdoin paistaalintujen riemun ääniksiLaulat ja lennätvarsa ojentelee kavioitaanlapsi nauraa purojen solinallesisälläsi puhkeaa silmu Äkkiäkaikki pysähtyy keskensaapuu se ainoa kevättä suurempi Elämä päättyy Leskenlehti aukeaaja […]
Kesä
Facebook 6.5.2019 Aamun kaihoisa kauneus, kuinka se elämää keventääpikkulintujen kevätlauluun aurinko kietoutuualas katsettaan valaaja yöpakkasen pureman kuuransielun ikkunasta sulattaa Ajatus on kuin aukea paikkavailla varjoja, velvollisia, välittämättömiä Viimein saapuvat hellät huomenetpikkupojan pitkään kesäänKalenterin lehdet kullataanmaanantait pyyhitään poisja minä piirtelen sivut täyteen kuin […]
Kuulle
Oi, jos kuulta huutaenarmonsa saisi, jos Huutaisin Vaipuvaa taivasta katsonkuin peiliä pohjallani sielua syvälläni Vaipuvaa valoa himmeyden hiljaista kirkkauttaPurkautumattoman itkun äänettömyyttä Jos oppisi olemaan Ettei näennäisälykkään itsensäkylmiin torahampaisiinjauhaisi lähintä lämpöäänEttei kalvaisi ankaruuttaanihojen alle, silmien ylleKauniille koviksi kulmiksi Jos oppisihymyilemään hampaittamitä todella tarkoittaa […]
Sininen
Sieluni on sininentumma ja tunteikasSininen aina, vaikka aurinkokiiltäisi kyyneleittä sen sileään pintaan Tänäänkin sielun sinisyyshipaisi tuntemattomia syvyyksiäkaikkien vajoamien haudallamuuten vaan, ei ole vaikeaa vajotaTyhjentää vain keuhkonsa turhasta huudostalakkaa potkimastaunohtaa uimisen turhan urheudenTai on vaan laiska Tummissa vesissä aaltojen juuret huojuvatkeinuttavat hitaita ajatuksialempeästi […]
Varvuista
Jostain syystäminua ympäröi Euroopan puhtain ilmaJostain syystäminua miellyttää valkoinen lumiJostain syystäolemme täälläMinä ja mustikat
Kuun sirpale
Sanotaanettä Pogostan muovasi suostamenneiden aikojen meteoriittiKuuhulluuden sirpaleIlmeisesti sitä ei ole kaivettu ylös IlomantsinjärvestäSoudellessa naurattaaKyllä täällä on iloa pidettyeikä viinitorni ole vinoKuun sirpaleissa on puolensa
Eilinen leipä
Missä talvella on talvikeväisin usein kevätMissä kesäisin kujertaa suvija syksy ei ole synkkä, vaansydämenvärinenSiellä, vaarojen varjoissamummot huutelevatkarhujen kanssa kilpaaSiellä eletäänkuin eilistä leipää
Kirkas viileys
Sanotaan honkaisen puun latvaoksissahuojuvan iätöntä viisauttaKerrotaan aapasuon keskimmäisessä silmäkkeessäpiileksivän armoitettua harkintaaNiin sekirkas viileys huokaileevaarojen välilläSinua odotellen
Ennen muinoinollessani lapsiolin sileä ja hunajantuoksuinenElämän ihmeet laskeutuivat ihollenikuin perhosetkevyesti Halusin paisua ja kohotakohti taivaan lakeaainakin siinä määrinettä saisin omin käsin poimittuaomenan puusta Myöhemmin ihoni oppi huomaamaankuinka paljon voimaailo ja onnellisuus vaatiikun iho on aikuisen paksukun elämä parkitsee sen paikalleen Katsoin mummoahavaitsinrypyt […]