Oi, jos kuulta huutaen
armonsa saisi, jos

Huutaisin

Vaipuvaa taivasta katson
kuin peiliä pohjallani
sielua syvälläni

Vaipuvaa valoa
himmeyden hiljaista kirkkautta
Purkautumattoman itkun äänettömyyttä

Jos oppisi olemaan
Ettei näennäisälykkään itsensä
kylmiin torahampaisiin
jauhaisi lähintä lämpöään
Ettei kalvaisi ankaruuttaan
ihojen alle, silmien ylle
Kauniille koviksi kulmiksi

Jos oppisi
hymyilemään hampaitta
mitä todella tarkoittaa

Voisi lopettaa kuulle huutamisen