Kun kaikki aikasi
on juuri kohonnut uuteen kevääseen

Maailma on uusi ja vihreä
taivas kaunis
sielusi puhdas ja tyyni

Kun aurinko vihdoin paistaa
lintujen riemun ääniksi
Laulat ja lennät
varsa ojentelee kavioitaan
lapsi nauraa purojen solinalle
sisälläsi puhkeaa silmu

Äkkiä
kaikki pysähtyy kesken
saapuu se ainoa kevättä suurempi

Elämä päättyy

Leskenlehti aukeaa
ja keltainen on surun väri

Keskellä kevättä
syksyn hyytävä helma
peittää auringon

Varjo lakaisee sisimmät huoneesi
pimeä ilma
pistelee jääkiteinä
siellä missä eilen oli lämmin
oli koti

Eihän maailma lopu
Ei kevät pysähdy

Vavisten
kaikkeus värähtää taas eloon
ajan ratas narahtaa pyörimään
kuten ennen

Miten kauan kaikki elämän kosketus
piinaa
Miten kauan keltainen on harmaata
Miten kauan, minne asti
linnut laulavat ikävää

Ehkä keväinen tuulenlapsi
viheltää sielusi autioissa huoneissa
hymyn kaltaisesti
Ehkä huomaat
miten pehmeä surun harmaa vaate on
kyyneleillä pesty

Ehkä huomaat
kuinka kauniisti muistoja kirjotaan
mustalla langalla

Ja eräänä päivänä
kaikkein vaikein on helpointa
painava arvokasta

Otat harmaan vaatteesi
hymyilet sen laskoksille
suljet hellästi sydämesi syvimpään
kultaiseen kaappiin

Siihen jonka oveen
kuiskauksin kirjoitetaan

Minä muistan