Firefit – lupa liekehtiä?

Omasta mielestäni yksi palokuntaharrastuksen parhaita etuja on liikunnallisuus. Lisäksi tulee tavoitteellinen oman fyysisen kunnon seuraaminen. Koska pelastustoiminta on fyysisesti vaativaa, edellytetään pelastajilta konkreettista näyttöä ruumiinkunnon tasosta – jos mieli osallistua toimintaan täysipainoisesti. Kyse ei ole urheilusta tai urheilullisen suorituskyvyn mittaamisesta. Jokainen tavoitteellinen urheilija tai kuntoilija ymmärtää heti pelastustoimen suorituskykymittarit nähdessään, ettei niiden tavoitetaso edellytä kilpaurheilijan tasoa. Mistä siis on kysymys?

FIREFIT on teastausjärjestelmä, jossa testattava suorittaa perusmuotoisen lihaskuntotestin, pelastuskykyä mittaavan toimintakykytestein ja hapenottoa mittaavan polkupyöräergometritestin. Näiden summana saadaan Firefit-indeksi, eli testitulosten keskiarvo. Ikä- ja sukupuolineutraali kelpoisuusluokittelu käyttää tätä FF-keskiarvoa pelastushenkilön toimintakyvyn luokitteluun. Testausjärjestelmä on standardoitu ja käytössä valtakunnallisesti, mutta eri pelastuslaitoksilla on omia tapojaan käyttää tuloksia hyväkseen. Kuitenkin, Firefit-testauksen pääasiallinen tarkoitus on todentaa se, ovatko pelastuslaitoksen operaatioissa toimivat henkilöt riittävän työkykyisiä osallistuakseen vaativiin tehtäviin. Eli, järjestelmä tukee työterveyshuollon ja esimiesten näppituntuman ohella turvallista kontrollia vaativille tehtäville osallistuvien henkilöiden terveydentilasta.

On upeaa, että osallistumalla pelastustoimintaan lunastaa itselleen oikeuden testata omaa kuntoaan järjestelmällisesti – ja vieläpä korvausta vastaan eli työajalla. Tämä antaa paitsi mahdollisuuden seurata oman fysiikan tilaa, myös motivaatiota huolehtia omasta yleiskunnostaan.

Firefit 3.0 on testitulosten keskiarvon raja, jolla määritellään pelastajan kyky osallistua turvallisesti vaativiin pelastustehtäviin, joiksi luetaan vaativat savusukellustehtävät ja pintapelastustehtävät. Jos FF-luku jää alle kolmen, henkilö ei periaatteessa saa tehdä vaativaa savusukellusta eikä pintapelastusta. Toki kelpoisuudesta voidaan esimiehen harkinnalla satunnaisesti joustaa. Koko kelpoisuusrajan idea on välttää tilanteita, joissa pelastajasta tulee pelastettava.

Koska firefitin pohjimmainen tarkoitus on taata pelastustehtäville osallistuvien työturvallisuus, tulee ymmärrettäväksi se, ettei tuo maaginen arvo ff3.0 ole kilpaurheiluun verrattavissa oleva suoritusraja. Pikemminkin se edustaa hyvää suositusta perusterveestä yleiskunnosta, jonka tasoinen suorittaja selviää paitsi hieman raskaammista tehtävistä pelastuslaitoksella, myös tavallisesta keskivertoihmisen elämästä. Toisin sanoen, jokaisen terveen ihmisen tulisi kyetä ff3.0 tasoon.

Vai tulisiko? Testin läpäiseminen voi muodostua haasteelliseksi, jos henkiön fysiikassa on jotain poikkeuksellisia piirteitä. Esimerkiksi lihaskuntotestiin kuuluva leuanveto eli käsinkohonta suosii pienikokoisia henkilöitä. Penkkipunnerruksessa on etua, jos henkilöllä on lyhyet kädet. Yli kaksimetriselle suorittajalle kaikki testin osa-alueet ovat suhteessa hankalampia. Näin voi olla, kuitenkin testi kuvaa hyvin ja melko luotettavasti suuren enemmistön suorituskykyä.

Jos vaikka lihaskunto- ja pyöräergometritestaus antavat yleishyödyllistä tuntumaa testattavan yleiskunnosta, toimintakykytesti mittaa melko karusti kykyä työskennellä pelastustehtävissä, nimenomaan palontorjunnan alueella. Testissä pukeudutaan täyteen sammutusvarustukseen ja paineilmalaitteisiin, sekä suoritetaan yksinkertaisia toimenpiteitä näin varustautuneena. Tässä testissä selviää hyvin nopeasti, jos henkilön hapenottokyky ei ole riittävä savusukellustehtäviin. Arkielämän haasteisiin tämä testi ei ehkä anna mitään suorituskykyviitteitä. En silti näe mitään haittaakaan, jos kerran vuodessa kokeilee kykyään toimia epätavallisen rasituksen alla.

Lihaskuntotestin Firefit-luokittelu

Testit Firefit-järjestelmässä

Firefit-keskiarvo haetaan kolmella eri testillä. Perusmuotoinen lihaskuntotesti koostuu neljästä suoritteesta: penkkipunnerrus 45 kg:n tangolla ( 1 min aikaraja ), istumaannousu eli vatsalihasliike ( 1 min aikaraja ), käsinkohonta eli leuanveto, ja jalkakyykky 45 kg:n tangolla ( 1 min aikaraja ). Ylläolevassa taulukossa esitellään suoriterajat. Taulukosta voi lukema 3:n kohdalta katsoa, mitä ff3.0 vaatii lihaskuntotestin osalta.

Toimintakykytesti on kokonaisuus, jossa testattava pukeutuu täyteen sammutusvarustukseen ( alusasu, väliasu, sammutusasu, kumisaappaat, kypärä, sammutushansikkaat ) ja varustautuu paineilmalaitteilla. Lisäksi testattavalle puetaan sykemittari. Testin alussa kävellään ensin kuormaamattomasti, sitten kantaen kahta letkukieppiä. Sykkeen nousu ja palautuminen mitataan. Seuraavaksi noustaan portaita, sitten siirretään kuorma-auton rengasta lekalla lyömällä. Monen mielestä raskain osa on esterata, jossa noin reisikorkuinen este alitetaan, ylitetään ja alitetaan, palataan ja toistetaan rata viisi kertaa. Viimeiseksi rullataan tyhjä letku käsillä kannatellen. Toimintakykytestin läpäisylle on aikaraja, jonka lisäksi seurataan suoritusten välillä sykkeen nousu ja palautuminen, sekä testin lopuksi palautuminen.

Kolmannessa vaiheessa suoritetaan polkupyöräergometri-testi, jolla mitataan hapenottokyvkyä eli elimistön peruskuntoa. Esimerkiksi pelastuskoulun pääsykokeissa pyöräergometrin tilalla on cooper-testi, mutta voidaan hyvällä syyllä väittää että pyöräergometri on henkilökohtaisiin ominaisuuksiin nähden tasapuolisempi. Vaikka pyöräergon tulokseen vaikuttaa se, harrastaako testattava pyöräilyä vai ei, se vaikuttaa kuitenkin vähemmän kuin cooper-testissä testattavan juoksuharrastus.

Kolmen testiä, firefit-luokka ja työterveyshuollon eli lääkärintarkastuksen tulos, muodostavat luotauksen testattavan pelastajan yleiseen fyysiseen toimintakykyyn. Näiden perusteella päätetään, onko henkilö kelpoinen pelastustehtäviin.

Kelpoisuusluokkien merkitys

Jos testit läpäisee menestyksekkäästi, saavuttaa paitsi mainitun firefit 3.0 rajan myös ns savusukelluskelpoisuuden. Näiden luokkien käytössä lienee pelastuslaitoskohtaisia eroja, mutta yleisesti ottaen luokka 1 tarkoittaa pelastajaa, joka saa terveytensä ja fyysisen kuntonsa perusteella osallistua vaativiin pelastustehtäviin mukaan lukien savusukellukset ja pintapelastus. On huomioitava, että lisäksi tehtäviin osallistuminen edellyttää kurssien suorittamista ( savusukelluskurssi, pintapelastuskurssi ) ja jatkuvaa suoritustaidon ylläpitoa. Savusukelluskelpoisuus luokka 1 edellyttää esimerkiksi Pohjois-Karjalan Pelastuslaitoksen alueella vuosittaisia savusukellusharjoituksia, joista kaksi lämmintä ja yksi kylmä – siis testiluokituksen lisäksi. Luokka 2 antaa luvan osallistua tukitehtäviin savusukellustoiminnassa.

Oleellista on, että edelleen – kelpoisuuksista huolimatta – pelastustehtävälle lähdettäessä tehtävän johtaja määrittelee tapauskohtaisesti, mihin tehtäviin kenetkin pelastajan määrää, ja vastaavasti kukin pelastaja itse päättää mihin tehtävään ryhtyy. Ratkaiseva tekijä on tilanteen vaativuus ja päivän kunto.

Pohjois-Karjalassa on kokeiltu kannustimia kelpoisuuksien ylläpitoon. Hälytystehtävistä maksettavaa hälytysrahaa on porrastettu siten, että kelpoisuus korottaa hälytysrahaa. Muuta suoranaista etua luokitusten suorittamisesta ei saa.

Mitä väliä?

Miksi haluan saavuttaa kelpoisuusluokan 1? Onko se vähän kuin saisi piirikunnallisissa saappaanheittokisoissa mitalin kaulaan? Totta kai vähän niinkin. Aina kun suoritetaan jotain, mitä vertaillaan muiden suorituksiin, ihminen alkaa päteä – tai ainakin haluaisi. Pätemisen varjolla odotan kuitenkin itseltäni edes pientä venymistä laiskuuden ja urheilukuninkuuden välimaastossa. En treenaa kuin hullu enkä tavoittele ff5.0 lukemaa voidakseni kuittailla nuoremmille, mutta tavoittelen ff3.0 koska se on kelpoisen pelastajan raja, ja kuten alussa jo mainitsin, mielestäni varsin kelvokas raja tavallisen ihmisen tavalliseen elämään.

Ff3.0 on eräänlainen Matti Meikäläinen 3.0 arvo. Jos siihen pystyy, ei ole aivan rapakunnossa. Jos siihen pystyy, on mahdollista selvitä jokapäiväisestä elämästä äärirajoilleen heittäytymättä, terveenä ja ehkä hyvinvoivanakin. Ja siinä sivussa saa sukeltaa palavaan taloon tai uida jäätyneessä järvessä – jos uskaltaa.

Henkilökohtaisena tavoitteena pidän ff3.0 ja savusukellus lk1 säilyttämistä eläkeikään asti. Alunperin ajattelin että riittää jos kelpoisuus kestää kuusikymppiseksi saakka, mutta nyt kun tuohon tavoitteeseen on matkaa viitisen vuotta, tuntuu ihan yhtä järkevältä tähdätä seitsemän tai kahdeksan vuotta kauemmas. Eikä eläkkeelläkään pakko ole luovuttaa.

Monet asiat rajautuvat elämässä tavalla jota ei suunnitella etukäteen. Esimerkiksi muutama vuosi sitten työperäinen rasitus kipeytti kyynärpäät niin, etten pystynyt harjoittelemaan leuanvetoa lainkaan. Se asettui kun vaihdoin alaa. Tällä hetkellä vaivaa lonkka, jossa on joku ilmeisesti jalkapallon huumassa hankittu vamma, ja se asettaa jalkakyykyn treenaamisen suuren epävarmuuden alle. Mitä enemmän ikää kertyy, sitä hitaammin vammat korjautuvat. Ennen pitkää tulee vammoja jotka eivät korjaudu ja yhtä hyvin kuin nyt näen itseni viiden vuoden päästä savusukelluskelpoisena, voi olla etten ensi kesänä edes kävele.

Omalta kohdaltani koenkin tärkeimmäksi tavoitella loivasti. Jyrkkä harjoittelu esimerkiksi ff5.0 saavuttamiseksi voisi helposti johtaa vammoihin ja kipeytymisiin, ellei yleiseen kelvottomuuteen. Olen kokenut ettei ff3.0 ole “paha”. Se on hyvä ja motivoiva toimintakykymittari juuri minunlaiselleni miehelle, juuri tähän hetkeen. Jos toisin käy, tavoite muuttuu.

Tällä hetkellä oma kelpoisuuteni huojuu tuossa ff3.0 tason tuntumassa. Lihaskuntotesti kuluvalle vuodelle (2022) on suoritettu helmikuun lopussa, itse en keskiarvoa laskenut mutta hieman yli kolmen se nousee. Omaa suoritustani palkitsevat lentopalloilijan jalat – lähes neljäkymmentä vuotta intomielistä hyppimistä auttaa edelleen, lihaskuntotestin jalkakyykky on vaihdellut välillä 34 – 52 ehkä hieman riippuen myös suoritteen puhtaudesta. Muilta osin testi edusti lähinnä kolmosen rajan ylitystä. Toimintakykytestin suoritin samaan putkeen, se ei sinällään tuottanut omgelmia – paitsi ettei pulssi ehtinyt tasaantua lihaskuntotestin jälkeen, vaan pumppu jakutti edelleen 110 lukemia testin alkaessa. Ennen lihaskuntotestiä mentiin normisti alle 60 lyönnin sykkeellä.

Pyöräergometritestin ajankohdasta ei toistaiseksi ole tietoa. Nyt kun tiet ovat sulaneet, ehtii hyvin harjoitella hiukan – vaikka kohdennettu treeni onkin tavallaan väärin, jos lähtökohtaisesti haluaa olla kohtuullisessa kunnossa ja testi tulos mukailee tätä, eikä päinvastoin. Kätevä harjoite on kompakti testimallinnus, jossa otan pojan tarakalle, pyöräilen kotoa kylän läpi ja Parppeinvaaran laelle – siitä saa kasattua 15-20 min suorituksen, jossa vastus kasvaa loppua kohti. Vaaran laelle tulee gps:n mukaan nousu alle 60 metriä mutta se tuntuu enemmältä. Jos käy järven rannalla kääntymässä, nousua kertyy enemmän.

Vastaa

Aikuisen nahka

21.10.2022