2.4.2020

Ajoittain elämä osa edetä yllätyksellisesti. Erityisesti pitää hämmästellä itseään, sekä suurenmoista älykkyyttään, jonka vahvalla ohjauksella osasin ennakoida tämänkin pandemian ja ryhtyä karanteeniin ajoissa, siinä vaiheessa kun muut vähemmän fiksut pörräsivät ympäri planeettaa sekopäisen sosiaalisina.Päätin heittäytyä pyörästä loppusyksyllä, virallisen ilmoituksen tein viime vuoden itsenäisyyspäivänä. Asetin elämän raiteilleen, pienensin ympyröitä, latasin askeleet hitaalle kehänkululle, tärkeimpien ja pienimpien asioiden ympäri pyörien. Jäin kelkasta, pudottauduin pulkasta. Ihmeellistä kuinka ihmisen pienet visiot ja maailmanlaajuinen iso kuva, heijastelevat osittain samoja sävyjä.

Vakavasti puhuen, jos osaan, pandemiakevät tuli yllätyksenä. Tavallaan yllätystä ei vähennä se, että asetuin osittaiseen karanteeniin jo ennen kuin siihen oli mitään tarvetta.Entiset työtoverit kokoontuvat riskejä kaihtamatta entiseen malliin, koska teollisuutta ei ohjaa inhimillisyys tai elämän säilyttäminen, vaan tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Näistä syistä saamme pandemian hankittua tähänkin maakuntaan, hieman nopeammin.Minua ohjaavat nykyään melko tavalla erilaiset taloudelliset, ja tuotannolliset, syyt ja aiheet. Niiden takia asetin teknologiateollisuuden henkilökohtaiseen karanteeniin, joka ei vuoda. Toki suunnittelin jatkaa muuta elämää hieman eri tavalla kuin nyt tapahtuu. Muutaman elokuvan olisin katsellut, olisin ehkä jalkapalloa käynyt kengänkärjellä työntelemässä. Olisin muutaman kerran kehkeytynyt yleisille paikoille, kultturellisti ja hemmetin sosiaalisesti. Olisin julkikukkunut, siellä ja täällä, pienellä laumalla. No nyt en kuku.Kevättä, ihmiset.