Kategoria: Pohdiskeluja
Ihme
Kierrämme kirkon rannan puolelta, auringon puolelta, minä ja pieni ihminen. Kellot ovat jo lakanneet soimasta, sisältä kantautuu urkujen humina. Ajan sateenkaarirattaat luiskaa pitkin takaovelle. Isot puuovet avautuvat hankalasti, onneksi nämä ovet eivät ole ensimmäiset joista minä ja pieni ihminen kuljemme, kaikkine rattainemme. […]
Päästäisen parempi aika
Pääsiäinen vääntyy jokamiehen komiikassa helposti päästäiseksi. Olen tällä nokkeluudella itsekin leikkinyt monituisia kertoja, enimmäkseen huonosti onnistuen. Kuitenkin, koska mikään ei ole niin ihmeellinen kuin luonto, löytyy pääsiäisen ja päästäisen välille todellisia, oikeita yhtymäkohtia – joita ei vähennä tämän artikkelin kirjoitushetki, aprillipäivä 2021. […]
Puu vailla juuria on runollinen kielikuva, mutta huono vertaus jos todellisuutta rakastaa: juureton puu kuolee ja kaatuu, hyvin nopeasti. Sen sijaan ihmistä juurettomuus kasvattaa, ei ehkä hyvin tai paremmin, vaan eri tavalla Tulin ajatelleeksi juurettomuuden olemusta, kun äkisti huomasin jälleen nousevani tuulen […]