16.3.2016

Kapteeni Zorola ohjastaa yhteysalustaan äänettömän avaruuden halki. Tiedustelulennon määränpäällä ei ole merkitystä, matka suureena katoaa tähtisumuun ja aikajatkumo vääristää neljännen ulottuvuuden hypnoottisesti kaareutuvaksi olemattomuudeksi. Todellisuus pysähtyy, aistiminen alkaa tuntua tarpeettomalta. Zorola tuijottaa laajentunein pupillein valovuosien päässä spiraaliksi muotoutuvaa etäisen galaksin räjähdyskuviota, ja hänen aivotoimintansa saavuttaa hiljaisen valaistumisen tilan, jossa kaikki turha pyyhkiytyy aurinkotuulen mukana ikuiseen tyhjyyteen, ja sielu…

Samassa yhteysaluksen kapyysistä kantautuu vaimea termostaatin naksahdus. Ääni kimpoilee yhteysaluksen titaanikuoren sisällä, ja herättää kapteenin eloon. Kahvinkeitin, tuo primitiivinen laite, on suorittanut tärkeimmän tehtävänsä. Kapteeni lukitsee aluksen turvalliseen tarkkailukaartoon. Itsekseen hymyillen hän irrottaa katseensa kuolevasta galaksista ja siirtyy taukotiloihin