Tekijä: Vesa Sorola
25.4.
25.4.2015 Kartano tekeytyi kalseaksi, vilu alkoi keräytyä minunkin ympärilleni ikään kuin jäinen aura, varmaan sähkönsininen väriltään… Iskin valkeat kivipesiin, leijailin kohmettavassa karmassani ja tunnustelin, läpäiseekö lämpösäteily telekineettistä kylmää. Kyllä se läpäisee. On ehkä kuitenkin kehitettävä hikihuoneeseen kiirastulen kaltainen vimma, että voi mennä […]
24.4.
24.4.2018 Viikonloppu, tuo haaveidemme lentonäytöksessä kirkkaana hohtava silmukan huippukohta, lie varmasti ja vakuuttavasti, peruuttamattomasti, loppuunsa päätynyt; viimeistään nyt, kun maanantai jo ehtyy ja viikon ensimmäinen työvuoro on sekin taakse jätetty.Sopiva hetki ajautua pohdiskelemaan viikonlopun pituutta, tai lyhyyttä. Ei, niin ankara ryppyotsaisuus ei […]
20.4.
20.4.2019 Lankalauantain aamu vierähtelee viipyilevin askelin kartanon hämyisissä saleissa. Tukevat seinärakenteet sulkevat rahvaanomaisen maailman äänet ulos, ja maltillisesti sävytetyt kaihtimet varjostavat sopivasti, suojellen kartanon korvaamattoman arvokasta tyylikalustoa – sekä erityisen mittaamattoman arvokasta kartanonherran aatelista hipiää – auringon patinoivalta vaikutukselta.Kartanonherra itse kuljeksii näennäisen […]
18.4.
18.4.2015 Kopean kaunis aamu, luonnon eläimet kaiketi hakeutuvat aurinkoisille paikoille pakkasen puremista makuuksistaan – niin myös eräs reipas ilves, joka juoksenteli pitkin Ilomantsintietä. Aamupalastako hakemassa? Eräältä rusakolta saattaa jäädä pajunköysi punomatta… 18.4.2013 Kaunis kevätpäivä hiipuu viimein kalseaan hämärään. Tulee jo aavistelevan pimeää, […]
Kuulle
Oi, jos kuulta huutaenarmonsa saisi, jos Huutaisin Vaipuvaa taivasta katsonkuin peiliä pohjallani sielua syvälläni Vaipuvaa valoa himmeyden hiljaista kirkkauttaPurkautumattoman itkun äänettömyyttä Jos oppisi olemaan Ettei näennäisälykkään itsensäkylmiin torahampaisiinjauhaisi lähintä lämpöäänEttei kalvaisi ankaruuttaanihojen alle, silmien ylleKauniille koviksi kulmiksi Jos oppisihymyilemään hampaittamitä todella tarkoittaa […]
17.4.
17.4.2019 Kevät, sen pikkuisissakin askelissa on naurahtavan iloinen sointi, siten minunkin hieman keloutuneet koipeni narahtelevat iloaan, kun kevään kintereillä kerkeän… Kevät solisee suonissani, laulaa lintuna latvaoksallani, kevät hihihtelee harmaantuvissa hiuksissani. Aurinko hellii kaarnaista varttani, ja kaarnan alla kevästää. Hiukkasen on ilossa pitelemistä, […]
11.4.
11.4.2016 Olipa mukava viikonloppu, sen takia tuntuikin lyhyeltä. Kosolti kertyi asioita jotka säilynevät – alati heikentyvästä muististani huolimatta – jossain mielen alttarihuoneessa, purppuraiselle silkkityynylle asetettuina, sielun lemepiden osien lämmikkeinä. Kolahteli kalloluiseen postiini myös eräitä ruumiillisempia osumia, jotka tiettävästi unohtuvat ajastaan, mutta vielä […]
10.4.
10.4.2021 Huhtikuinen lauantaipäivä haeskelee ylhäissyntyistä muotoaan, verkkaisesti ja rasituksen tunteita kaihtaen, kuten Pihlajatien kartanolla on pitkäaikaisesti omaksutun tapakirjan mukaan pyritty toimimaan, tinkimättömästi. Kartanonherra itse on ylvästä profiiliaan kunnioittavasti kantaen liikustellut kartanon saleissa, pyjamaan ja aamutakkiin sonnustautuneena, antaen myhäileviä kannustuksia muun asujaimiston ja […]
Ihme
Kierrämme kirkon rannan puolelta, auringon puolelta, minä ja pieni ihminen. Kellot ovat jo lakanneet soimasta, sisältä kantautuu urkujen humina. Ajan sateenkaarirattaat luiskaa pitkin takaovelle. Isot puuovet avautuvat hankalasti, onneksi nämä ovet eivät ole ensimmäiset joista minä ja pieni ihminen kuljemme, kaikkine rattainemme. […]
Facebook 6.5.2019 Aamun kaihoisa kauneus, kuinka se elämää keventääpikkulintujen kevätlauluun aurinko kietoutuualas katsettaan valaaja yöpakkasen pureman kuuransielun ikkunasta sulattaa Ajatus on kuin aukea paikkavailla varjoja, velvollisia, välittämättömiä Viimein saapuvat hellät huomenetpikkupojan pitkään kesäänKalenterin lehdet kullataanmaanantait pyyhitään poisja minä piirtelen sivut täyteen kuin […]