Kategoria: Kuvitelmia
Harmaan viiltoja
Viime vuosina, vanhentuessani vihdoin, elämän terävyys on yhä useammin muotoutunut runoksi, jossain syvällä, ehkä pimeässä. Kovin toivoisin tämän tarkoittavan kiteytymistä, ajatusten ja tuntemusten keskiön, ytimen löytymistä. Ehkä. Olipa niin tai näin, runopojalla itsellään nämä teokset menevät kovasti tunteisiin. Kaikki runollinen voima kumpuaa […]
Kahdenkymmenen kilopäivän mies
Mikä on kahdenkymmenen kilopäivän mies? Hämärän otsikon taakse kätkeytyy yksi ihmisen kivuliaimmista kyvyistä, taito laskea asioiden kertymistä. Ihminen laskee, toteaa ja sen jälkeen voi vain pyrkiä unohtamaan löytämänsä totuuden, tai todennäköisyyden. Kun puhutaan elämästä, lasketaan samanaikaisesti kertymistä ja vähenemistä. Yleensä elämää mitataan […]
Ihme
Kierrämme kirkon rannan puolelta, auringon puolelta, minä ja pieni ihminen. Kellot ovat jo lakanneet soimasta, sisältä kantautuu urkujen humina. Ajan sateenkaarirattaat luiskaa pitkin takaovelle. Isot puuovet avautuvat hankalasti, onneksi nämä ovet eivät ole ensimmäiset joista minä ja pieni ihminen kuljemme, kaikkine rattainemme. […]
Päästäisen parempi aika
Pääsiäinen vääntyy jokamiehen komiikassa helposti päästäiseksi. Olen tällä nokkeluudella itsekin leikkinyt monituisia kertoja, enimmäkseen huonosti onnistuen. Kuitenkin, koska mikään ei ole niin ihmeellinen kuin luonto, löytyy pääsiäisen ja päästäisen välille todellisia, oikeita yhtymäkohtia – joita ei vähennä tämän artikkelin kirjoitushetki, aprillipäivä 2021. […]
Astumisia
Eräänä tavanomaisena syyspäivänä, astellessani lastenrattaiden jatkeena Kalevalantietä siihen onnellisempaan suuntaan menossa, tulin yllättäen pohtineeksi tuon onnen alkuperää. Mielenkiintoisesti se liittyi, tavallaan, juuri samaisella hetkellä suorittamaani jokapäiväiseen toimenpiteeseen, kävelemiseen – tai astumiseen. Astuin siinä tavallisia, normaaleja kävelyaskeleitani, lastenrattaita työnnellen, ja hupaisasti ajatusrakkine alkoi […]
Ylellinen autius
Olen kuunnellut puheita, ja itsekin itseäni toistaen puhunut, Ilomantsia koskettavasta suuresta ongelmasta. Lähes voittamaton on tuo riesa, kaikkien ilomantsilaisten yhteenlaskettua elämää suurempi voima, näännyttävä vastustaja. Olen kuunnellut, ja itsekin puhunut, kuinka tuo vainolainen hiljalleen imee tuhkatkin pesästä. Lopulta, taistelun päätyttyä tappioon, jää […]
Nyt sitä saa
Syrjäkylien nukkuvissa, harvakseenasutuissa taajamissa on merkittävät ja auvoisat etunsa. Tarkka-aistinen havainnoitsija huomioi nuo oivalliset elämänpiirin aiheet koko vuodenkierron täyttävänä jatkumona, löytäen harvakseenasumisen etuisia yksityiskohtia sellaisinakin päivinä, joita ei ole piirretty almanakkaan punaisilla kirjaimilla. Ei kuitenkaan liene sellaista vuodenaikaa, jolloin harvakseenasuttu kauppala enemmän […]
Arielle
Kun aamu oli kirkastunut jo hyvinkin ohi voisarvien tuoksun, ohi yökasteen tuoksun, ohi tarmokkaasti alkavien, toimeliaiden päivien aloituskohdan, Simeon heräsi. Yksinkertaisesti, vaikeroimatta tai mitään erityistä tuntematta, hän avasi silmänsä ja heräsi. Toki toisinaan, ja menneinä vuosina huomattavan useinkin, elämään ei palattu kevyesti […]
Naiselle
facebook naistenpäivänä 8.3.2020 Kiitos ja kovin paljon onneaSinulle siellä ihmisyyden peilipinnan toisella puolella Tunnen sinut hyvin, vaikka peilin läpiei elämässä kuljeta koskaanTai juuri koskaan Rakastan sinun katselemistasiKun on hiljaistakynttilöiden liekit himmeinä, lepattavinaKun on tilaa arvella ja aavistellaKaikkitietävyyteni valonheittimet on sammutettusen edessämitä en […]
Puu vailla juuria on runollinen kielikuva, mutta huono vertaus jos todellisuutta rakastaa: juureton puu kuolee ja kaatuu, hyvin nopeasti. Sen sijaan ihmistä juurettomuus kasvattaa, ei ehkä hyvin tai paremmin, vaan eri tavalla Tulin ajatelleeksi juurettomuuden olemusta, kun äkisti huomasin jälleen nousevani tuulen […]